"Se teki sen taas" mä ajattelin kun sain kuulla/tietää mitä amir oli menny tekee. Työpaikalla oli ollut tyttö/nainen, joka sit oli saanu amirin ihastumaan itteensä. En paljasta miten sain tietää tästä, mutta amir ei myönnä MITÄÄN. Tän tytöntyllerön otin puhutteluun, ja tais mennä jakeluun tälle friidulle, ettei toisten omaan kosketa. Meillä on sentään (oli) perhe. Kaks lasta kaikenlisäks. Eikä tää oo eka kerta, ehkä sadas.
Mitä teen? 3-vuoden seurustelujakson päätteeksi mulla katkeaa pinna. Mun stressitasio meni yli taivaiden. Mun voimat on loppu, kulutettu. En tiedä mitä teen. Ilman amiria EI voi elää, mutta en myöskään, valheiden ja pettämisen kanssa. Sitä en tee minä, enkä sitä halua amirin tekevän. Tiedän monien olevan sitä mieltä, että parempi elää ilman amiria, mutta en voi. Mä en pysty kasvattaa lapsia ilman amiria. En koskaan.
Viime päivät on siks juuri ollu vaikeita, eikä blogiakaa oo tullu kirjoteltuu. Oon aivan masentunut.
Onko parisuhdeterapiasta apua? Ikinä en oo miettiny sitä ku joskus läpällä ja nauranu sille, mut nyt mietin.
Kurjaa kun joutuu yksin tekee kaiken, ja saa viel kaiken pahan niskaansa. Mä oon syytön. Sen tiedän ite.
Noh..Yritänpäs tässä keksiä jotain iloista...Lapset kasvaa, Jamal oppinu uusia asioita, kuten osaa tarttua leluun. pituuskin on 67cm 4kk neuvolassa..ja paino 7190g.
Adam taas semmonen kiukkupylly että huhhuh.
Eilen oltiin kaverin kanssa meillä ja ulkona, hänen pieni tyttönsäkin tuli kylään (:
En mä tee tästä pitkää, mun pitää olla lasten kanssa. Huutavien sellaisten. Kaikki on hyvin, mut kiukuttelee vaan.. Vaistoaa kai tän mun olotilan. Jamal tekee hampaita, se on varma.
Tässä vielä jotain kuvia viimepäiviltä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti