Pitäiskö mun itkeä vai nauraa? Mä oon nyt sit ihan virallisesti Espoolainen :D Saatiin suoritettua muutto yhdessä päivässä, eilen. Nyt löytyy Tomin yksiöstä pinnasänkyä, leluja ja hylly..Ainiin, ja ruokailuryhmä :D "kellarissa" on viel paljon laatikoita ja säkkejä täynnä tavaraa ja vaatetta joita sit pikkuhiljaa alan purkailemaan :) Tästä tää yhteiselo sit alkaa, siis ihan virallisesti.
Meil on ollu suhteen aikana paljon riitoja, ja erokin koettu kerran tän puolenvuoden aikana, mutta uskon vakaasti, että meil tulee viel hieno tulevaisuus :)
Ens postaukseen yritän saada kuvia!! <3
keskiviikko 21. elokuuta 2013
maanantai 19. elokuuta 2013
Nuoren naisen elämä pilalla!
...No eikä ole! Tästä on ollut juttua monissa paikoissa; nimittäin siitä, millanen muutos raskaus/synnytys/lapsensaanti on teini-ikäisellä tytöllä/ nuorella naisella. Jokaisen oma päätös pitääkö lapsen vai ei.
Mun omalla kohdalla tilanne oli monimutkasempi...
Adam sai alkunsa niin, etten edes tuntenu Amiria. Se oli joku 3 päivä kun näin Amiria...Noh, mua painostettiin aborttiin, ja kieltämättä itsekin mietin oisko se paras vaihtoehto mulle.
Kovapäisenä kuitenkin pistin vastaan ja tosiaan pidin esikoiseni, sen enempää miettimättä.
En mä miettinyt juurikaan raskausaikanani mun vatsaa tai ylipäätään mitään ulkonäkööni liittyvää asiaa, vaikka tiedostin että tää tulee jättää jälkensä...Nyt vasta tokan raskauden kohdalla aloin loppuvaiheessa miettimään, että miten mä ikinä pääsen sellaseen kuntoon ku ennen raskauksiani..Toisaalta..Mitään en kadu ja musta on ihanaa voida sanoa vaan että "joo, olen ylpeä siitä minkä takia kroppani on nyt tällänen ! "
Enää en mieti mitä muut ajattelee mun ulkonäöstä, koska itse tiedostan miksi näytän tältä ja jos joku tulee multa sitä kyselemään tai kattoo pahasti, voin vaan hymyillä ja kertoa olevani kahden pienen pojan äiti :)
Mun perääni huudeltiin kun kolme vuotta sitten työntelin vaunuja kampissa, että:" hei teiniäiti, unohtuiko ehkäisy?" En vastannut, mutta näin jälkeenpäin olisin voinutkin vastata, vaikka ei se mua liikuttanut pätkääkään huuteleeko joku mun perään. Tajuan kyllä että ihmiset kattoo pitkään ja oudoksuvasti kun näin pieni nainen ikää 21 työntelee vaunuja stadin keskustassa vierellään vielä 3-vuotias poika..Mutta hei, kyllä mä pärjään! Ei se hyvä äitiys ole iästä kiinni ! :)
Ootteko muuten te muut äidit huomanneet, että ennen lapsen/lastensaantia ette pahemmin kiinnittäneet huomiota muihin lapsiperheisiin yms ulkona tai muualla liikkuessanne, mutta nyt kun teillä on jo lapsia, niin tarkkailette jokaista ihmistä jolla on lapsi? :D Mulla näin on käynyt. Monesti kattelen todella tarkkaan ihmisiä ja heidän lapsiaan..Lasten pukeutumista ja hyvinvointia. Olen hassu.
Anteeks kaikille kuvia toivoville..Mä en saa laitettua kuvia kun ei oo oikee tullu otettua :/
NYT SIT NIITÄ UUSIA AIHEITA KIITOS! KOHTA LOPETAN TÄN KIRJOTTELEMISEN JOS KUKAAN EI KERRO MULLE MISTÄ KIRJOITAN :DDDDDD
Mun omalla kohdalla tilanne oli monimutkasempi...
Adam sai alkunsa niin, etten edes tuntenu Amiria. Se oli joku 3 päivä kun näin Amiria...Noh, mua painostettiin aborttiin, ja kieltämättä itsekin mietin oisko se paras vaihtoehto mulle.
Kovapäisenä kuitenkin pistin vastaan ja tosiaan pidin esikoiseni, sen enempää miettimättä.
En mä miettinyt juurikaan raskausaikanani mun vatsaa tai ylipäätään mitään ulkonäkööni liittyvää asiaa, vaikka tiedostin että tää tulee jättää jälkensä...Nyt vasta tokan raskauden kohdalla aloin loppuvaiheessa miettimään, että miten mä ikinä pääsen sellaseen kuntoon ku ennen raskauksiani..Toisaalta..Mitään en kadu ja musta on ihanaa voida sanoa vaan että "joo, olen ylpeä siitä minkä takia kroppani on nyt tällänen ! "
Enää en mieti mitä muut ajattelee mun ulkonäöstä, koska itse tiedostan miksi näytän tältä ja jos joku tulee multa sitä kyselemään tai kattoo pahasti, voin vaan hymyillä ja kertoa olevani kahden pienen pojan äiti :)
Mun perääni huudeltiin kun kolme vuotta sitten työntelin vaunuja kampissa, että:" hei teiniäiti, unohtuiko ehkäisy?" En vastannut, mutta näin jälkeenpäin olisin voinutkin vastata, vaikka ei se mua liikuttanut pätkääkään huuteleeko joku mun perään. Tajuan kyllä että ihmiset kattoo pitkään ja oudoksuvasti kun näin pieni nainen ikää 21 työntelee vaunuja stadin keskustassa vierellään vielä 3-vuotias poika..Mutta hei, kyllä mä pärjään! Ei se hyvä äitiys ole iästä kiinni ! :)
Ootteko muuten te muut äidit huomanneet, että ennen lapsen/lastensaantia ette pahemmin kiinnittäneet huomiota muihin lapsiperheisiin yms ulkona tai muualla liikkuessanne, mutta nyt kun teillä on jo lapsia, niin tarkkailette jokaista ihmistä jolla on lapsi? :D Mulla näin on käynyt. Monesti kattelen todella tarkkaan ihmisiä ja heidän lapsiaan..Lasten pukeutumista ja hyvinvointia. Olen hassu.
Anteeks kaikille kuvia toivoville..Mä en saa laitettua kuvia kun ei oo oikee tullu otettua :/
NYT SIT NIITÄ UUSIA AIHEITA KIITOS! KOHTA LOPETAN TÄN KIRJOTTELEMISEN JOS KUKAAN EI KERRO MULLE MISTÄ KIRJOITAN :DDDDDD
perjantai 9. elokuuta 2013
Mietteitä
Uskaltaako tänne kaikkea kirjoittaa siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu? - Ei tietenkään.
Siitähän syntyy kovat keskustelut.... Tekis kyl mieli avautua pikkusen.Edes vähän.
Ihmisistä on tullut outoja, oikeastaan välinpitämättömiä. En nimeä ketään, mutta siis yleisesti..Tiedän monia tällaisia. En väitä itse olevani täydellinen, päinvastoin. Mutta paremminhan ne huonot puolet huomaa toisissa ihmisissä, eikö vaan?
Mun mielestä pahinta on seläntakana puhuminen ns. juoruaminen..Ihanku mä en itse sitä joskus harrastais.. Myönnän. Mutta Emmä kyllä pahaa mun ystävistä ja rakkaista puhu....Sellastakin on ollut ilmassa ihan tässä näin..Kuullut vaan juttuja pikkulinnuilta....Oonko nyt tehnyt jotain väärin kun ihmisten täytyy alkaa ilkeilemään? Kavereita ei enää kiinnosta mun kuulumiset.. Tänäänki oon soitellu monille kavereille ja ihan vaan sen takia, että haluan kysellä miten niillä menee.. Yksikään ei oo vastannu puhelimeen, ei edes viestiin. Turhauttavaa. Voin mä lopettaa kokonaan yhteydenoton, jos se niitä ihmisiä häiritsee. Voisivat edes sen sanoa suoraan, että jos tuntuu siltä ettei mun kanssa haluta puhua, niin antaa tulla vaan, kyllä mä kestän.
Viimeyönä ukkosti ja salamoi..Niin kovaa, että mua oikeasti pelotti. Emmä ukkosta oo koskaan pelänny niin paljon ku viimeyönä. Yritin Tomiaki herättää, ettei olis niin yksinäistä ja et vähä voisin rauhottuu, mut jätkä vaa nukkuu :DD<3 No aamulla sit oli jo parempi ilma ja oikeestaan nytki jo ihan kiva lämmin sää :)
Kiinnostaako ketään edes nää mun blogimerkinnät? Vai lopetanko kokonaan kirjoittamisen?! Teidän takia mä tänne näitä kirjottelen, joten ois kiva jos ehdottaisitte aiheita, joista teen seuraavat postaukseni :)??
Siitähän syntyy kovat keskustelut.... Tekis kyl mieli avautua pikkusen.Edes vähän.
Ihmisistä on tullut outoja, oikeastaan välinpitämättömiä. En nimeä ketään, mutta siis yleisesti..Tiedän monia tällaisia. En väitä itse olevani täydellinen, päinvastoin. Mutta paremminhan ne huonot puolet huomaa toisissa ihmisissä, eikö vaan?
Mun mielestä pahinta on seläntakana puhuminen ns. juoruaminen..Ihanku mä en itse sitä joskus harrastais.. Myönnän. Mutta Emmä kyllä pahaa mun ystävistä ja rakkaista puhu....Sellastakin on ollut ilmassa ihan tässä näin..Kuullut vaan juttuja pikkulinnuilta....Oonko nyt tehnyt jotain väärin kun ihmisten täytyy alkaa ilkeilemään? Kavereita ei enää kiinnosta mun kuulumiset.. Tänäänki oon soitellu monille kavereille ja ihan vaan sen takia, että haluan kysellä miten niillä menee.. Yksikään ei oo vastannu puhelimeen, ei edes viestiin. Turhauttavaa. Voin mä lopettaa kokonaan yhteydenoton, jos se niitä ihmisiä häiritsee. Voisivat edes sen sanoa suoraan, että jos tuntuu siltä ettei mun kanssa haluta puhua, niin antaa tulla vaan, kyllä mä kestän.
Viimeyönä ukkosti ja salamoi..Niin kovaa, että mua oikeasti pelotti. Emmä ukkosta oo koskaan pelänny niin paljon ku viimeyönä. Yritin Tomiaki herättää, ettei olis niin yksinäistä ja et vähä voisin rauhottuu, mut jätkä vaa nukkuu :DD<3 No aamulla sit oli jo parempi ilma ja oikeestaan nytki jo ihan kiva lämmin sää :)
Kiinnostaako ketään edes nää mun blogimerkinnät? Vai lopetanko kokonaan kirjoittamisen?! Teidän takia mä tänne näitä kirjottelen, joten ois kiva jos ehdottaisitte aiheita, joista teen seuraavat postaukseni :)??
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Kukkuuuu
Täällä taas kirjotellaan tylsistyneenä... Tomi on töissä ja minä Tomilla...En tee täst mitää pitkää stroorii, mut voisin vaik kertoo mun ajatuksia viimepäiviltä...Tai lähinnä tästä et mitä mielt ihmiset on siitä et pojat ei nyt oo oikeen ollu munkans, ku ne asuu amirilla väliaikasesti.
Monet on tullu kysyy mult et miks näin on ja millo pojat tulee takas mun luo ja mitä on tapahtunu yms ja kaikille oon vastannu just niinku se on, eli yritän saada jostain nyt töitä ja uutta asuntoa, jonka jälkeen lasten on hyvä tulla takas kotiin. Tottakai nään lapsia tänäkin aikana, mut nyt vaan on parempi et pojat on isällään, että saan asiat järjestykseen.
En tosiaan tiiä mitä must kelataan, et oonko nyt huono äiti tai jtn, mutta lasteni takia mä tän teen..Että niil ois parmepi olla, tottakai! Ja se että saan päivittäin puhua mun poikien kanssa puhelimessa ja nään niitä välillä, on sama ku se et ne asuis munkanssa ja amir joutuis mun asemaan, eli tyytyy näkee välillä poikia ja soittelemaan sillontällön. Ei tää oo paha juttu ollenkaan, vaikka ikävä onki ihan hirvee kokoajan, mutta ei tää oo mikää pysyvä ratkasu, ei tää jää tähän, vaan pojat tulee kotiin heti kun on kaikki kunnossa, eikä stressiä kaikenmaailman asunnoista ja työasioista, koska se että mulla on stressiä, vaikuttaa myös mun poikiini, ja sitä mä en halua!
Toivoisin kyl ihan oikeesti, että kertoisitte mulle jos jotain on mielessä tähän asiaan liittyen. Ei oo kovin kiva et puhutte keskenään sit et miten huono äiti oon ku pystyn jättää lapset noinvaan, kun se asia ei oo ihan niinkään..Tulkaa ihmees kysyy jos teit mietityttää joku asia, älkää tehkö omia johtopäätöksiä. Ja tällä en todellakaan nyt tarkottanut kaikkia ihmisiä, jotka mut tuntee, vaan siis ihan niille jotka oikeesti ajattelee musta jotenki pahasti, että "tolla ei pitäis edes olla lapsia!" Toivottavasti niit ei montaa olis, koska tää saattaa näyttää huolestuttavalta tää mun tilanne, mut totuus on se, että pojilla on hyvä olla isänsä kanssa, koska kuitenki nään poikia suht usein ja ollaan yhteyksissä paljon.
Ei oo kauheen helppoo olla kahden lapsen äiti 21-vuotiaana, ja moni sen tietääkin, mutta mulla on muutenki hankalaa taloudellisesti nyt ja se, että mun tukiverkosto ei kuitenkaa oo mikään maailman parhain, ku isän suku asuu liian kaukana, ja äidillä on oma elämä. Käytännössä mun pitää pärjää yksin lähes kokoajan.. Toki Tomi on apuna ja tukena kokoajan, mut kaikki vastuu lapsista ja arjenpyörittämisestä on mulla. Ja se, että tulin raskaaks 17-vuotiaana, ei tee tästä mitenkää helpompaa, päinvastoin, mähä olin pahin mahdollinen tuuliviiri sillon ja jaksoin viimesilläniki juosta kavereiden kans stadissa yms, tosin ILMAN ALKOHOLIA!!! Sit ku Adam synty mutsi oli sen kanssa paljon, ku halus et saan jatkaa mun nuoruutta viel ja tehä asioita joita äitinä ei pysty tekemään. Jossain vaiheessa kuitenki muutin kotoa pois ja arki iski vasten kasvoja.. Oli pakko sopeutua, ja oli pakko jaksaa, lapsen takia. Nyt sit on jo toinen lapsi ja kaikki tää aika on menny sikanopeesti ja on ollu ihan TODELLA rankkoja aikoja, välillä helpottaa. Se kuuluu tähän kaikkeen. Mut mun pointti oli se, että mä teen ratkasuja sen pohjalta, mikä on järkevintä mun ja poikien kannalta. Kaikkea ei pidä jaksaa yksin, ja sillon ku tarvii tilaa, ja aikaa, on sitä myös äitien joskus saatava.
huh.
Monet on tullu kysyy mult et miks näin on ja millo pojat tulee takas mun luo ja mitä on tapahtunu yms ja kaikille oon vastannu just niinku se on, eli yritän saada jostain nyt töitä ja uutta asuntoa, jonka jälkeen lasten on hyvä tulla takas kotiin. Tottakai nään lapsia tänäkin aikana, mut nyt vaan on parempi et pojat on isällään, että saan asiat järjestykseen.
En tosiaan tiiä mitä must kelataan, et oonko nyt huono äiti tai jtn, mutta lasteni takia mä tän teen..Että niil ois parmepi olla, tottakai! Ja se että saan päivittäin puhua mun poikien kanssa puhelimessa ja nään niitä välillä, on sama ku se et ne asuis munkanssa ja amir joutuis mun asemaan, eli tyytyy näkee välillä poikia ja soittelemaan sillontällön. Ei tää oo paha juttu ollenkaan, vaikka ikävä onki ihan hirvee kokoajan, mutta ei tää oo mikää pysyvä ratkasu, ei tää jää tähän, vaan pojat tulee kotiin heti kun on kaikki kunnossa, eikä stressiä kaikenmaailman asunnoista ja työasioista, koska se että mulla on stressiä, vaikuttaa myös mun poikiini, ja sitä mä en halua!
Toivoisin kyl ihan oikeesti, että kertoisitte mulle jos jotain on mielessä tähän asiaan liittyen. Ei oo kovin kiva et puhutte keskenään sit et miten huono äiti oon ku pystyn jättää lapset noinvaan, kun se asia ei oo ihan niinkään..Tulkaa ihmees kysyy jos teit mietityttää joku asia, älkää tehkö omia johtopäätöksiä. Ja tällä en todellakaan nyt tarkottanut kaikkia ihmisiä, jotka mut tuntee, vaan siis ihan niille jotka oikeesti ajattelee musta jotenki pahasti, että "tolla ei pitäis edes olla lapsia!" Toivottavasti niit ei montaa olis, koska tää saattaa näyttää huolestuttavalta tää mun tilanne, mut totuus on se, että pojilla on hyvä olla isänsä kanssa, koska kuitenki nään poikia suht usein ja ollaan yhteyksissä paljon.
Ei oo kauheen helppoo olla kahden lapsen äiti 21-vuotiaana, ja moni sen tietääkin, mutta mulla on muutenki hankalaa taloudellisesti nyt ja se, että mun tukiverkosto ei kuitenkaa oo mikään maailman parhain, ku isän suku asuu liian kaukana, ja äidillä on oma elämä. Käytännössä mun pitää pärjää yksin lähes kokoajan.. Toki Tomi on apuna ja tukena kokoajan, mut kaikki vastuu lapsista ja arjenpyörittämisestä on mulla. Ja se, että tulin raskaaks 17-vuotiaana, ei tee tästä mitenkää helpompaa, päinvastoin, mähä olin pahin mahdollinen tuuliviiri sillon ja jaksoin viimesilläniki juosta kavereiden kans stadissa yms, tosin ILMAN ALKOHOLIA!!! Sit ku Adam synty mutsi oli sen kanssa paljon, ku halus et saan jatkaa mun nuoruutta viel ja tehä asioita joita äitinä ei pysty tekemään. Jossain vaiheessa kuitenki muutin kotoa pois ja arki iski vasten kasvoja.. Oli pakko sopeutua, ja oli pakko jaksaa, lapsen takia. Nyt sit on jo toinen lapsi ja kaikki tää aika on menny sikanopeesti ja on ollu ihan TODELLA rankkoja aikoja, välillä helpottaa. Se kuuluu tähän kaikkeen. Mut mun pointti oli se, että mä teen ratkasuja sen pohjalta, mikä on järkevintä mun ja poikien kannalta. Kaikkea ei pidä jaksaa yksin, ja sillon ku tarvii tilaa, ja aikaa, on sitä myös äitien joskus saatava.
huh.
tiistai 6. elokuuta 2013
Vihdoinkin
Vihdoinkin on aikaa kirjoittaa tänne. Mulla on asiat vähän solmussa, eikä siitä sen enempää, paitsi että lapset "asuu" väliaikaisesti Amirilla. Mä etin asuntoa espoo, helsinki, vantaa seudulta ja sit ois tarkotus saada töitä jostain, jonka jälkeen saan lapset päiksyyn ja voin jatkaa elämää uudella tavalla, paremmalla.
Huolissaan musta ei tarvii olla, vaikka en puhelimeen ookkaan vastannu yms..Ei vaan oo jaksanut ku niin paljon stressiä.. Mä oon semmonen et stressailen liikaa vähän turhankin pienistä asioista.. :D
Tällä hetkellä istun Tomilla täällä Espoossa ja Tomi on töissä. Meillä tuli eilen täyteen 5kk seurustelua, joka siis tarkoittaa että kuukauden päästä juhlitaan puolvuotisia<3
Mulla ei oikeen oo kuvia kun ei olla koneelle laitettu kuvia, mut ois ollu niin kiva laittaa uusimpia otoksia mm. Tallinnan matkasta ja muustakin hassusta.. No, löytyisköhän edes pari...
:)
Noi juomat oli ihan SIKAPAHOJA!
Me kaks maisteis :D
puspus kultasein
Iso annos...ei oo mun tapasta tilata tollasta annosta tai ylipäätään tollasta ruokaa........No mut joo :D Poikaystävä tykkäs ku söin kerranki "ihmistenruokaa" :D
Reissu oli kaikenkaikkiaan tosi kiva, ja pojille ostin tuliaisiksi soittimet! Adamille muumi-kitaran, jota toivonut..Ja Jamalille muumi-pimpelipom..mikä toi on nimeltää... se mis on kapula ja hakataan noita dingding juttuja.. vähänku piano...öö ei. Kuitenkin.. :D
Sit tietty tarttu mukaan viiniä, siideriä, kaljaa, jekkua, salmaria yms...suklaata!
Meil oli hotelli siel Tallinnassa n. 5km päässä keskustasta. Hotellin nimi oli Pirita spa hotel tai joku tollanen...Eli kyseessä oli kylpylä hotelli, ja siellä oli kaikki kauneushoitolat yms kaupat , kaikki... Tosin....Kylpylä oli ihan hirvee. YKSI ainoa uima-allas, ja seki joku kilparata-allas..... ja yhteiset suihku ja saunatilat miehil ja naisil.. nice.
Muuten kyl oli ihan kiva se hotelli periaatteessa. Hotellihuone oli ihan mukava, tosin muistutti helpostikkin jotain suomiyksiötä..halpaa sellasta, mutta siis ei me siel huoneessa pahemmin oltu edes, niii ei se sillai kiinnostanutkaa.
Tallinnan ostoskeskuksesta en löytäny paljoa ostettavaa.. IHANAT korkokengät..Hitto ku ei oo kuvaa!!!!! ja bikinit..Olikohan muuta..eipä muuta...kai...Suomesta kävin ostamassa jo jotain vaatetta, nii ei tarvinnu virosta ostaa, vaikkakin halpaa siel ois ollu..
Eka yö (to-pe) oltiin siis hytissä laivassa ja toka yö siellä hotellissa (pe-la)
Nyt ollaan siis kotiuduttu ja väsymys on kamala....Huhhuh. Nyt taidan mennä päiväunille. <3
Huolissaan musta ei tarvii olla, vaikka en puhelimeen ookkaan vastannu yms..Ei vaan oo jaksanut ku niin paljon stressiä.. Mä oon semmonen et stressailen liikaa vähän turhankin pienistä asioista.. :D
Tällä hetkellä istun Tomilla täällä Espoossa ja Tomi on töissä. Meillä tuli eilen täyteen 5kk seurustelua, joka siis tarkoittaa että kuukauden päästä juhlitaan puolvuotisia<3
Mulla ei oikeen oo kuvia kun ei olla koneelle laitettu kuvia, mut ois ollu niin kiva laittaa uusimpia otoksia mm. Tallinnan matkasta ja muustakin hassusta.. No, löytyisköhän edes pari...
Noi juomat oli ihan SIKAPAHOJA!
Me kaks maisteis :D
puspus kultasein
Iso annos...ei oo mun tapasta tilata tollasta annosta tai ylipäätään tollasta ruokaa........No mut joo :D Poikaystävä tykkäs ku söin kerranki "ihmistenruokaa" :D
Reissu oli kaikenkaikkiaan tosi kiva, ja pojille ostin tuliaisiksi soittimet! Adamille muumi-kitaran, jota toivonut..Ja Jamalille muumi-pimpelipom..mikä toi on nimeltää... se mis on kapula ja hakataan noita dingding juttuja.. vähänku piano...öö ei. Kuitenkin.. :D
Sit tietty tarttu mukaan viiniä, siideriä, kaljaa, jekkua, salmaria yms...suklaata!
Meil oli hotelli siel Tallinnassa n. 5km päässä keskustasta. Hotellin nimi oli Pirita spa hotel tai joku tollanen...Eli kyseessä oli kylpylä hotelli, ja siellä oli kaikki kauneushoitolat yms kaupat , kaikki... Tosin....Kylpylä oli ihan hirvee. YKSI ainoa uima-allas, ja seki joku kilparata-allas..... ja yhteiset suihku ja saunatilat miehil ja naisil.. nice.
Muuten kyl oli ihan kiva se hotelli periaatteessa. Hotellihuone oli ihan mukava, tosin muistutti helpostikkin jotain suomiyksiötä..halpaa sellasta, mutta siis ei me siel huoneessa pahemmin oltu edes, niii ei se sillai kiinnostanutkaa.
Tallinnan ostoskeskuksesta en löytäny paljoa ostettavaa.. IHANAT korkokengät..Hitto ku ei oo kuvaa!!!!! ja bikinit..Olikohan muuta..eipä muuta...kai...Suomesta kävin ostamassa jo jotain vaatetta, nii ei tarvinnu virosta ostaa, vaikkakin halpaa siel ois ollu..
Eka yö (to-pe) oltiin siis hytissä laivassa ja toka yö siellä hotellissa (pe-la)
Nyt ollaan siis kotiuduttu ja väsymys on kamala....Huhhuh. Nyt taidan mennä päiväunille. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)