Voisin melkeen väittää, etten siivoa edes kovin usein, mutta en väitä, koska teen jokapäivä kuitenkin jotain. Suurimman osan ajastani käytän lasten kanssa, tietenkin, mutta se, että voisin jakaa puolet päivästä lapsille, ja puolet kotitöille, on aivan mahdoton ajatus.
En mä laiska sillai periaatteessa ole, mutta kun lapsia on kaksi, tiskejä isot vuoret, samoin pyykkiä, leluja, kenkiä ja muuta krääsää, niin ei mun into riitä ihan niin pitkälle, et voisin jokapäivä tehdä puolet päivästä pelkästään noiden siivousjuttujen eteen, ehei.
Sitäpaitsi! Voisin vaikka puolustautua sillä, että meidän kämppä on niiiin huonossa kunnossa ja niin pieni ja ahdas, ettei täällä oikein saa mihinkään laitettua kaikkea tavaraa.
"Miksi en luovu osasta tavaraa?" - Koska en psyty siihen. Aina löytyy muka jotain käyttöä sille sun tälle, vaikka todellisuudessa kiroan jokakerta kun yritän tunkea jokaista vaatekappalettani kaappiini siinä uskossa, että ne muka mahtuisivat sinne.
Tänään kuitenkin tein suuren saavutuksen, ja pakkasin jätesäkkeihin hirveän määrän tavaraa..vaatteita ja leluja. En edes katsonut pahemmin mitä pakkasin, laitoin vain, koska jos oisin hetkenki miettiny mitä sinne kellariin on menossa, niin varmasti oisin jättäny säkit viemättä. Nyt siis alakerran kellarissa ainakin 7 jätesäkillistä tavaraa. Hienoa, eikös?
Onko väärin viedä lapselta lelut, joista pitää?
No ei! Mut ku noita leluja, joista Adam pitää on ainakin 1947 kpl + rapiat. Ei me kaikkea voida kotona pitää. Pienessä 58.5 neliön kaksiossa, johon ei edes mahdu sohvaa, melkein.
Okei, meillä on tällä hetkellä tungettu tänne 3 sohvaa, joista 2 joutaa roskikseen, koska tulee yks levitettävä sohva tilalle, ja muutenkin on kamala tilanpuute.
En siltikään tunne itseäni ahkeraksi, vaikka sainkin noi liiat tavarat kellariin.
Päinvastoin. Tunnen itseni huonoksi äidiksi, kun en jättänyt Adamin palapelejä ja rakkaita satukirjoja ja palikoita lastenhuoneeseen. Ahkeruus on sitä, että tekee asioita vaikka ei jaksa.
Asioita, jotka täytyy hoitaa, ja jotka eivät hoidu itsestään.
Vielä ois hommaa jäljellä, mutta tämän päivän työ on tehty, sanoipa kuka mitä tahansa. Mulla on ollut mukava päivä, jokseenkin rankka.
Tiedän olevani hehkeä.
Ja joo. toi tiskivuori todellakaan ei ole sitä mitä yleensä, mutta siis pientä kuvallista näyttöä siitä, millaista meillä myös joskus voi olla, niinä ok-päivinä.
Ja muuten! Saatiin tänään meidän vanhan, ruman, järkyttävän huonossakunnossa olevan pyykinpesukoneen tilalle uudempi, tosin ei uusi, mutta toimiva kone Amirin sukulaisilta.
...Tuossa siis vanha ja ruma, vaikkakin toiminut ihan hyvin, mutta parantamisen varaa löytyy.
Ja tässä sit tää uus perheenjäsen:
Päältä täytettävä kaunokainen, tosin tuo wc:n valo tekee siitä ruman ja kellertävän, mutta todellisuus on tarua ihmeempää.
Kuvia mulla ei tältä illalta löydy enempää, koska valaistus on ihan syvältä, eikä Amir oo vieläkään asentanu lamppuja olkkariin, makkariin, tai lastenhuoneeseen. Onneks on viel valoisia päiviä, ettei ihan pimeessä tarvii olla. Ja siis meillä OLI lamput katoissa, mutta otettiin pois, kun luultiin muuttavamme, mutta asuntoa ei sit saatukkaan. Se on sit asia erikseen, enkä jaksa sitä asiaa ottaa sen enempää esille, kun on senverran pitkä stoori.
Tämä blogipäivitys. Tätä voisin jatkaa vaikka kuinka ja paljon, mutta tuntuu, että teen itsestäni tyhmän ja oudon, jos alan kirjottamaan kaikenmaailman päähänpistoista.
Huomenna voin toki kirjoittaa ihanasta aamusta joka mitä luultavammin alkaa siinä 3-5 aikoihin (kiitos Adamin). Vihaan sitä paitsi aamuja. Alkoivatpa ne milloin tahansa, 4, 7, 9, 11, 15, 20.. Aina yhtä inhottavaa nousta ylös.
Voi ei. Ajatukset alkaa karkailemaan joihinkin ihan ufoaiheisiin, joita en HALUA tänne kirjoittaa. (esim. digimon pallo itkee yksin lattialla, vaila pelastajaa?) En kestä. Auttakaa. En ole outo. Olen väsynyt. Antakaa anteeksi ja koittakaa ymmärtää, et mullakaan ei aina oo helppoa :D
Väsynein terveisin: Johanna<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti