Pakko avautua...Sain aamulla kauheen puhelun, joka tuli mun lasten isältä.
Neuvolasta oli soitettu, ja sanottu et meijän lapsista ollaan huolissaan, koska mun asuinpaikkakunta muuttuuu "jatkuvasti" ja se on rasite lapsille. Totuus on, että mä olen kyllä muuttanut tän vuoden sisään muutamasti espoo-kerava väliä (Tomi-Amir), koska mun ja amirin suhde on ollu oikeastaan koko 4-vuotta tosi myrskyisä. Ollaan yritetty tulla toimeen, vaikka ei yhdessä ollakkaan oltu, mut et oon yrittäny tulla toimeen sen kanssa, jotta lapset sais olla ja asua molempien kanssa. Kuitenkin elän parisuhteessa Tomin kanssa. Nyt tilanne on ajautunut kuitenkin siihen pisteeseen, että Keravalla en voi asua, koska mun ja amirin yhteisestä asumisesta ei tule mitään, kun riidellään kokoajan ja amir asuu muutenkin vanhempiensa luona, enkä mä jaksa asua kenenkään vanhemmilla...
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin omasta mielestä (ja amirinkin mielestä) hyvä, kun olen päättänyt pysyvästi asua Tomilla täällä espoossa ja meidän parisuhde Tomin kanssa on kestävällä pohjalla.
Tiedän että meidän tilanne kuulostaa huolestuttavalta lasteni kannalta, mut sitä se ei ole, vaan enemmänkin rankka siltä osin, että Amir ei ole päässyt musta yli vieläkään ja mä vähän niinkun säälin sitä sen takia, jonka vuoksi oon antanu sen ymmärtää et jotain vois meijän välillä viel olla aina ku oon sinne takas muuttanu. Oon ollu idiootti ku en oo ollu tarpeeks vahva sanomaan ja tekemään selväks sille et kaikki on oikeesti nyt loppu. Mua on pelottanu se, et se menettää elämänhalun mun takia, koska se on sairastunu masennukseen jo kerran mun takia, ku ekan kerran sen kanssa erottiin joskus kauankauan sitte...
Lastensuojelusta varmaan tullaan meille kylään tänne espooseen jokupvä, en tiedä. Mutta mua pelottaa. Mä en halua menettää mun lapsia, koska ilman niitä mä en ole mitään. Tää ausnto on liian pieni neljälle, mut toivon ettei se oo syy siihen et menetän ne. Ikinä en oo ollu näin huolestunu ja peloissani lasten takia. Toivon, että mä en menetä lastensuojelulle mun poikia, vaan saisin selitettyä tilanteen niille niin että ne tajuu et mun pojilla on kaikki hyvin ja nyt tää tulee olemaan tasaista, eikä enää edestakas asumista...Ikinä en olis uskonu, et mä joudun taistelee lastensuojelun kanssa. En ikinä ;(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti