keskiviikko 11. joulukuuta 2013

7 Litraa rakkautta ja asiaa blogista!

Heippa vaan kaikille! Kovasti yritän nyt panostaa tähän blogiini, mutta aina se ei ole mahdollista, koska asunnostamme löytyy kaksi huliviliä, jotka vievät aikaani ihan hirveän paljon! Toiseksi, haluan blogiini mahdollisimman paljon kuvia, koska monien, kuten minunkin mielestäni blogia on kivempi lukea kuvienkin avulla...Itselläni ei ole kameraa tällä hetkellä, joten joudun turvautumaan poikaystäväni puhelinkameraan... :D Aina silloin tällöin, kuten tänäkin aamuna sain pari kuvaa napattua tästä aamusta (poikien aamupuuroista ja pojista.,), mutta koneelle en ehtinyt laittaa kuvia vielä, koska Tomi lähti töihin. Pitäisi tosiaankin hankkia kunnon kamera.. (ah järkkäri!) olis niin ihanaa!<3

Otsikko: 7 Litraa rakkautta, tulee siitä, kun eilen päätin tehdä "tarpeeksi" paljon ruokaa. Tein (tietenkin rakkaudella!) 7 litraa jauhelihakeittoa! Pojat tykkäs kyllä, mutta Adamin mielestä perunat ei kuulu keittoon (tai itseasiassa mihinkään ruokaan, paitsi mäkin ranskalaiset on herkkua!)..
Jamal kyllä vetäs keittoa oikeen urakalla! Pakastin keittoa jopa vähän.. Pieneen rasiaan laitoin minkä mahtumaan sain, mutta kun meillä ei ole mitään säilytysrasioita oikeen, niin paha laittaa pakkaseen..

Mennäänpäs sit muihin aiheisiin... Nimittäin, mistä tunnistaa hyvän blogitekstin/blogin?

- Hyvästä kirjoitustaidosta?
- Värikkäästä tekstistä (kuten minulla) ?
- Isosta läjästä kuvia?
- Tärkeistä aiheista, jotka todellakin puhuttelevat?
- Pitkistä teksteistä?
- Tekstistä, joka on mahdollisimman epäkiinnostavaa?
- Blogin ulkoasun räväkkyydestä/pehmeydestä?
- Jostain muusta?

Itse ajattelen, että blogin ulkoasulla ei periaatteessa ole väliä, mutta tietenkin ulkoasu on se jonka takia blogi saattaa ekana alkaa kiinnostamaan. Tärkeitä tekijöitä ovat mielestäni; kuvat, itse teksti, aitous, ja kokonaisuus. Itse käytän paljon eri värejä teksteissäni, juuri sen takia, että esim. aiheet erottaa toisistaan, koska saatan yhdessä blogitekstissä puhua muutamastakin eri aiheesta. Lisäksi Mielestäni värien vaihtaminen ei ole paha asia ollenkaan, päin vastoin :) !!

Olen huomannut, että aina kun kirjoitan jotain todella arkista, kuten ;"tänään lapset leikkivät, söivät ja nukkuivat"  Eli sellaista, jota tapahtuu jokapvä about, niin sellaisia tekstejä luetaan vähemmän, kommentoinnista puhumattakaan! Mutta sitten jos kerron blogissani jotain todella erikoista, tai jos on tapahtunut jotain kamalaa tai huolestun jostain, niin ihmisvyöry suorastaan hyökkää päälleni ja kyselee, epäilee, suuttuu, raivostuu, iloitseem tsemppaa, ja osa jopa tuntee sääliä. Olis tosi mukavaa, jos ihmiset oppisivat arvostamaan jopa arjen pieniä hetkiä, joista tulee iloiseksi, kuten juuri se, että "poikani söi lautasen tyhjäksi!" Eikä vaan keskittyisi niihin epäarkisiin asioihin, kuten " poikani löi päänsä patteriin ja joutui sairaalaan!" Tietenkin tapahtumarikas blogi kiinnostaa, mutta onko oikeasti olemassa ihmisiä, joiden elämässä tapahtuu JOKAPÄIVÄ kaikkea epäarkista? Jokaisella ihmisellä varmastikin on päiviä, joina ei tapahdu juurikaan mitään. Blogeissaan he vain antavat ihmisille sellaisen kuvan, että heillä sattuu ja tapahtuu kokoajan. Ehkä se on ihan hyvä, koska juuri silloin blogi saa paljon lukijoita! Itse pidän blogia enemmänkin muistojenkirjana/päiväkirjana, jota luen itse monien vuosien päästä ja nauran miten hölmö olenkaan ollut :D

Tässäkään tekstissä ei ole kuvia. Mutta Tänään yritän saada aikaan vielä yhden blogitekstin, kuvien kera! Siihen asti, heippahei! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti