Koti siivottu, kummityttö tavattu, vauvan kanssa seurusteltu<3
Nyt voisin alkaa muistelemaan sitä aikaa, kun olin pieni tyttönen, mitä silloin oli.. millainen oli mun maailma silloin.. minkälaisia asioita rakastin, ja mitä pelkäsin..mistä asioista pahoitin mieleni, mistä taas innostuin...
Muistan, kun pienenä tyttönä rakastin juosta kerrostalomme rappuset 6 kerroksesta alimpaan ja suoraan pihamme keinuihin..Ottaa kovat vauhdit ja hypätä pois!
Muistan, kuinka rakastin leikkiä kavereiden ja siskon kanssa hiekkalaatikolla jäätelökioskia.
Muistan, kuinka äiti aina odotti mua koulusta kotiin. Aina oli seisomassa puolessa välissä koulumatkaani, koska musta se matka oli kamalan pitkä!
Muistan, miten ensimmäisenä muuttopäivänä leikin uudella barbie autollani, joka päällä tykkäsin kurvailla ympäri tyhjää asuntoamme...
Muistan myös, kuinka paljon pahaa ymärilläni tapahtui...Isäni näin monet kerrat humalassa minun ollessani n. 3-vuotias...Kuinka humalaiset vieraat ihmiset huutelivat ulkona, ja uhkailivat ihmisiä.
Muistan, millaista oli asua äidin, siskon ja veljen kanssa saman katon alla, ja kuinka vastenmielistä oli, kun äiti toi meille uuden poikaystävänsä. Viha oli suuri, pettymys suurempi. Äiti vähän niinkuin hylkäsi meidät...Ei oikeasti, mutta siltä se pienestä tytöstä tuntui.
Muistan, kuinka rakastin valkoista kissaani "Tyttiä" niin paljon, että itku pääsi, kun se kuoli.
Muistan myös "Turren", koiranpennun, joka karkasi meiltä monet kerrat, mutta aina tuli takaisin. Kerran ei enää tullut, äiti antoi sen pois.
Muistan lapsuudestani niin paljon asioita, hyviä ja huonoja, että kirjoittaisin niitä vielä viikonkin päästä täällä, jos nyt jatkaisin kirjoittamista. Ne muistot ovat tärkeitä minulle, jotta voin oppia niistä itse lasteni kasvatuksessa<3
Toisiksi ylin kuva on kotitalostamme, jossa silloin asuimme..Ylimmässä kerroksessa, mutta parveke ei näy, koska se oli talon sivulla...
Voivoivoivoi niitä aikoja...Palaan nyt kuitenkin todellisuuteen, eli siihen, että mulla on ihana poikavauva odottamassa mua tuolla pinnasängyssä, ja vaikka hän nukkuukin, niin mun on silti aivan pakko mennä ihastelemaan jotan niiin kaunista ja ihmeellistä, kuin oma pieni lapsi<3
Muistellen: Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti