Jälleen kuvaton päivitys..

Tässä vaiheessa kun porukka lukee ton otsikon, eivät ne ees jaksa alottaa lukee, koska ei ole kuvia.. :D

Mä ite ainaki luen semmosia mielummi mis on kuvia. Pääsen paremmin eläytymään siihen kirjotukseen kuvien avulla.

Mä en kirjottele nyt mun päivästä/päivistä, koska niissä ei oo tapahtunu mitään kirjottamisen arvosta.

Kirjotan mun mielipiteistä. 

Olen sitä mieltä, että jos on yhteishuoltajuus, se tarkoittaa sitä, että vastuu lapsesta/lapsista on MOLEMMILLA vanhemmilla tasapuolisesti (asuivatpa ne lapset sitten vain toisella vanhemmallaan, kun vanhemmat eronneet). Onko isä jollain tapaa etuoikeutettu ikuiseen vapauteen lasten hoidosta ja vastuunottamisesta? Miksi äidillä on AINA automaattisesti se suurin vastuu? Jos isä lähtee esim. perjantai-iltana pitämään hauskaa kavereidensa kanssa, niin mikä oikeus äidillä on puuttua siihen, tai kieltää se? -Ei mikään! MUTTA, jos äiti tekisi samoin, tulisi hirveä huuto ja tappelu, jonka seurauksena äiti jää kotiin ja isä lähtee viettämään rattoisaa iltaa. MIKSI NÄIN?!

Isä on vaan isä. Isä on henkilö, joka tekee mitä huvittaa. Isä on myös henkilö, jonka sana vaikuttaa aina.
Äiti on henkilö, joka tekee mitä äidin täytyy; hoitaa lapset, koti ja muu tärkeä. Äitien sana ei pahemmin vaikuta.

Mutta.....


Äiti on kuitenkin se, johon lapsi voi luottaa aina. SIIS aina. Ikinä lapsella ei voi olla sellaista sidettä keneenkään muuhun kuin äitiinsä. Ei isään, ei keneenkään muuhun. Erikseen ovat kuitenkin narkkarimutsit yms.. Mutta tietänette pointtini... :)

Se siitä.

Toinen  mielipideasia.

Mitä mieltä olette big brotherista? siis bb:stä.

Alussa bb oli kamala, siis tämäKIN kausi. Pelkkiä feikkejä täynnä koko ohjelma.
Nyt on sentään pahimmat bimbot lähteny, mutta edelleen pari semmosta joita en jaksa kattoa.
Emmä pahemmin seuraakkaan enää, koska ihmiset on liian tavallisia. Mutta toisaalta, tavallisten ihmisten elämää on ihan ok seurata. En vaan ymmärrä, miks tohon ohjelmaan valitaan oikeesti niiiiiiin rasittavia ihmisiä.
Löytyy kuule kaikenmaailman silikonirintaa ja sitä pakkelia oikeasti laitetaan sen verran paksut kerrokset, ettei luonnollisuutta näy ollenkaan. Muutaman päivän jälkeen huomataan, että kun se feikkibimbo pesee kasvonsa monen meikkikerroksen jälkeen, on meikitön tulos huomattavasti kauniimpi, kuin se meikillinen.
Tosin järkytyn jokakerta kun semmonen meikkifeikkibimbobarbi pesee ne meikit , ja huomaan että miten ihminen muuttuu ulkonäöllisesti niin paljon, kun pesee ne meikit. Mikä mä oon sanomaan noista meikeistä. Itekki meikkaan usein, varsinki nykyään. Mutta en oikeesti tunge sitä meikkiä niin paljon, ettei mun oma luonnollisuus näkyis ollenkaan. En edes, jos lähden baariin tai johonkin juhlaan yms.. 

Rakastan laittaa itseäni. Silloin tunnen itseni tärkeäksi, tai edes jollain tapaa arvokkaaksi. 
Se kun saan suoristaa hiukseni hyvin, laittaa pidennykset, ja meikata hieman. Valita kauniit vaatteet ja vain olla. Mihinkään ei tarvitse lähteä, vain kotona olla, mutta että on jotain omaa, ja sellaista, minkä tekee itselleen ja itsensä vuoksi. Tunnen itseni yksinkertaisesti energisemmäksi ja paljon hyvinvoivaisemmaksi, jos saan joskus laittaa itseni edes vähän paremman näköiseksi. Huonompina päivinä vedän herättyäni hiukset nutturalle, enkä vilkaisekkaan meikkipussiin, saatikka suoristimeen ja pidennyksiin.

Mielestäni on ihanaa, että mun lapset kuitenkin näkee mut aina kauniina ja ihanana omana äitinään. Rakastaa mua olin mä sit minkänäkönen tahansa. Ne ei arvostele, tai loukkaa. Lapset sanoo suoraan, mutta sydämesäni tiedän, että olen mun lapsille se paras äiti. AINA.<3

Onko itserakasta kehua lapsiaan kauniiksi? EI. Senhän kaikki tietää. Mun lapset on kauniita (komeita), koska ne on mun omia. Ruskeine nappisilmineen, hymyineen, ne näyttävät ainoilta maailmassa, joilla oikeasti on merkitystä. Kun niitä katsoo hyvinä, että huonoina päivinä, tajuaa, että maailmassa ei oikeesti oo mitään yhtä ihanaa, kun omat lapset. Ne piristää, saa nauramaan, hymyilemään, itkemäänkin, hermostumaan, suuttumaan, ahdistumaan, yms..mutta myös noi "huonot asiat" on loppupeleissä vaan hyviä..ne vahvistaa.

Mun päivät on kutakuinkin kaikki samanlaisia, ja tälläiseltä näyttäis mun arki kirjotettuna:

Aamulla ylös klo 07:00.
Aamupalat lapsille. Adamille kaakaota, leipää ja jugurtti ja Jamalille maito, puuro/hedelmäsose.
Vaipan vaihdot molemmille.
Leikkimistä ja sitä yhteistä aikaa.
Päiväunet klo 11:00 aikaan...
Parin tunnin unien jälkeen ruokailu. Esim makaroonilaatikko. Jamalille vaikka kasvissose ja maito.
Leikkimistä/ulkoilua
Välipala, esim hedelmä ja jugurtti Adamille, ja Jamalille hedelmäsose ja maito
Leikit jatkuu n. klo 17:00 asti, jolloin alkaa luonnollisesti pikkukakkonen :D
klo 18:00 iltaruoka, esim keitto. Jamalille maito ja kanasose.
Klo 19:30 iltapala., mikäli lapset sen jaksavat syödä. Leipää, jugurttia, muroja, kaakaota, maitoa... Jamalille hedelmäsose/puuro ja maito.
20:00 pesut ja pusut ja nukkumaan.

Itse katselen vielä tv:tä tai istun koneella. Noiden lasten leikkimisten väleillä, itse hoidan kotihommia.

Mun nukkumaanmenoaika on n. 22-24 aikoihin. Joskus jopa klo 21.

Ainiin, ja vaipanvaihdot suoritan joka ruokailun jälkeen, tai ennen ruokailua.

Ketä kiinnosti tämä? Miksi? Emmä tiedä jäikö jotain pois tosta aikataulusta, mutta oleellisimmat kirjotin, kai.

Mä lähen nyt kohta puoliin nukkumaan. Joten heipsulivei. ja ööööööööitä :)